Kymmenen vuotta siitä on jo kulunut, mutta muistan sen kuin eilisen päivän ja niin muistaa varmasti moni muukin Valkoisten pelaaja. Ensimmäinen Peijjaismestaruus. Kyllä, siinä oli ja on vieläkin jotain tarunhohtoisen hienoa. Tiukat väännöt laitakenttien kulmauksissa, jatkoajalla ja rangaistuspotkukilpailuissa kairatut täpärät voitot, Ipen armoton ruoska puolesta kentästä Real Hazardozan nuottaan, Maman Humalan käsi välierän jatkoajalla sekä tietenkin Anssin finaalissa iskemät kaksi maalia, jotka takasivat Gulleilla historiansa ensimmäisen sinkkisangon. Huikean hienoja, unohtumattomia ja jopa legendaarisia muistoja kaikki tyyni. Vuodet ovat vierineet armottomasti myös Gulleille ja pienistä ja urheilullisista räkänokista on kasvanut pikkuhiljaa aikuisia ja ei ehkä enää aivan niin urheilullisia miehiä, mutta hienoja miehiä kuitenkin. Yhdeksän Kilpasarjassa vietetyn vuoden jälkeen oli aika palata takaisin jalkapallon juurille, sinne missä peli on rehellisimmillään, eli Harrastesarjaan. Suurin syy paluuseen oli Kilpasarjan romahtaneessa tasossa, vastustajien saapuessa kentällä vuosi vuodelta arveluttavammassa kunnossa. Myös ainaiset kahnaukset samoja joukkueita vastaan eivät enää Valkoisia kiinnostaneet, joten aika paluulle tuntui olevan sopiva. Peli Harrastesarjassa ei ehkä ollut taitotasoltaan Kilpasarjan luokkaa, mutta tietyt arvot peliä ja vastustajia kohtaan tuntuivat olevan sarjassa kohdallaan. Kilpasarjan vedellessä viimeisiä henkosiaan hengityskoneessa, oli jonkun viimein sammutettava koneet ja annettava viimeinen kuolinisku sarjalle. Valkoiset olivat yksi joukkue, joka oli valmis protestoimaan Kilpasarjan vallitsevaa alemmuustilaa vastaan ja ilmoittautuikin tästä syystä Harrastesarjaan. Myös toinen Kilpasarjan lippulaiva, eli FC Mauhis ilmoittautui Harrastesarjaan, joten tavallaan kaksi tärkeimmästä päästä olevaa ja vaikutusvaltaista joukkuetta liitti voimansa yhteen tehdäkseen muutoksen turnauksista hienoimman sarjajärjestelmään. Katsotaan mitä tulisi tapahtumaan.

Tällä kertaa emme olleet valmistautuneet turnaukseen yhtä huolella, kuin menneinä vuosina, jolloin pelipaikatkin jaettiin harjoituksissa onnistumisten perusteella. Oliko jätkien motivaatio hukassa vai uskoiko jokainen omiin kykyihinsä niin vahvasti, ettei harjoituksia tarvinnut järjestää? Näihin kysymyksiin saisimme vastauksia turnauksen edetessä. Ensimmäisen viikonlopun perjantaina kävimme kuitenkin ottamassa tuntumaa Kuopiohallin aina niin happipitoiseen ilmastoon ja taisipa muutama janoinen ratsu lipaista pari olukettakin kuivan kurkkunsa kostukkeeksi yläkanttiinissa. Seurustelun ohessa skouttasimme tulevia vastustajia ja pidimme yleisesti hyvää tunnelmaa yllä Hallin lehtereillä. Huhupuheiden mukaan muutama Valkoisten pelaaja kävi myös hieman tarkkailemassa tunnelmaa kaupungin kirkkaissa värivaloissa, mutta sen kummempia temppuja ei ensimmäisenä päivänä kuitenkaan tällä kertaa tapahtunut. Näin turnaus oltiin virallisesti korkattu ja seuraavana päivänä pystyi iskemään taas hiukan kovemmin panoksin.

Lauantain vallitessa M saapui Mauhiksen uuden ykköshyökkääjän Bebeton kanssa nostattamaan Hallin latistunutta tunnelmaa ja seurue istuutuikin alakanttiinin viihtyisien pöytien äären nauttimaan aikuisten energiajuomaa. Siat ja nopat lensivät vuorotellen kaaressa, kun pojat alkoivat kilpailla erilaisten pelien parissa, häviäjän joutuessa kantamaan aina vain lisää juomaa pöytään. M nostatti tunnelmaa lisäksi soittamalla tunnelmaa kohottavaa musiikkia soittorasiastaan, ja alakanttiinissa vallitsikin menneitten vuosien kaltainen leppoinen ja naatiskeleva tunnelma. Menon ollessa kovimmallaan alkoi Hallin ympärille kasaantua kuitenkin uhkaavia tummia pilviä. Pilvet eivät johtuneet seurueeseen liittyneestä Kapusta vaan siitä, että ämyreitten virta alkoi olla loppumaisillaan ja uudet patterit oli saatava soittimeen keinolla millä hyvänsä. Pienen soittorallin jälkeen tilanne vaikutti jo toivottomalta kunnes vapahtaja saapui paikalle. Sukkulavenus-Hakkaraisen luottohenkilö, Zinedine Zidane oli kuin ihmeen kaupalla onnistunut hankkimaan oikeanlaiset paristot ja jälleen alkoi soitto kaikua alakanttiinissa, kuin parhaissa soittojuomaloissa konsanaan. Taisipa kanttiinin pitäjät alkaakin perimään pääsymaksuja sisään valuneilta ihmisiltä, sillä niin kiihkeä tunnelma kanttiinissa vallitsi, joten minulta ja varmasti koko Hallin juhlaväeltä iso käsi Zidanelle, joka pelasti Peijjaiset pyyteettömällä teollaan. KIITOS. Kokonaisuudessaan päivä kului rattoisasti Hallilla notkuen, kunnes valomerkin aikaan oli päätösten aika. Jatkuisiko matka kotiin vai kaupunkiin? Vastausta tähän retoriseen kysymykseen ei luonnollisesti tarvitse antaa, joten pian nälkäiset ratsut löysivät itsensä Mira Marista nauttimasta herkkuja illan koitoksia varten. Uskomattoman viihdyttävän ruokahetken jälkeen oli aika siirtyä Futis Pubille. Märkä tippui ja taktiikat tulevalle viikonlopulle alkoivat valmistua Hakin, Maman ja M:n päissä. Pohdiskelujen ja aina niin maukkaiden meetvurstishottien jälkeen oli aika jatkaa matkaa kohti Maman ehdotonta suosikkia, eli Ale Pupia. Alessa suurinta viihdykettä kansalle tarjosi Bebeto, joka rupesi yht'äkkiä keräämään voimiaan seuraavan viikonlopun rientoihin ja painui Nukku-Matin maille. Valomerkin tullessa herra kuitenkin havahtui ja kysyi ensitöikseen mihin jatketaan, johon vastauksena oli tyly - KOTIIN! Niinpä ilta oli omalta osaltani päättynyt Hakin, Maman ja seurueeseen liittyneen Tonzan jatkaessa iltaansa yhä kirkkaampien värivalojen loisteeseen. Päivä oli kokonaisuutena erittäin hyvä ja latasi odottavat tunnelmat kohti jälkimmäistä viikonloppua, jolloin pelit ja pidot olisivat toden teolla valmiit alkamaan. Sunnuntai sujui vielä Hallilla tunnelmaa aistien ja kolmen päivän pelien tarkkailun jälkeen tuntuikin, että en malttaisi enää odottaa kentällä pääsyä. Olin valmis, joten let's roll!

Turnauksen jälkimmäinen viikonloppu sai torstaina hienon alkunsa M:n ja Karhunkaatajan mennessä kuokkimaan Kapun pikkujouluihin Bowldineriin. Siinä tipahti Heikkisen pojalla leuka rintaan, kun pitkin viikkoa Whatsappissa kuokkimista lietsoneet vieraat saapuivat paikalle juhlavaan tapahtumaan, jossa Kapteeni oli parhaillaan valikoimassa loimimisseuraa itselleen. Siinä meinasi nimittäin alkaa Iirolla huuli väpättämään, kun Top-Sportin naisten katseet alkoivat kohdistua Eetu "Mandingo" Koposeen, mutta ystävällisiä ihmisiä, kun olemme, annoimme Kapun jatkaa karvaamistaan ja jatkoimme matkaamme kohti Maljaa, kuulumisten vaihtamisen jälkeen. Pikaisen Maljassa pyörähtämisen jälkeen katsoimme parhaaksi jatkaa kohti kotia, jotta olisimme valmiit perjantain ja lauantain saunailtoja ja tietenkin pelejä varten.

Harrastesarjassa Gullit oli arvottu lohkoon numero 13, jossa vastaan tulivat asettumaan edellisenä vuonna Kilpasarjan alkulohkossa 2-0 voitettu iisalmelainen Mafia, helsinkiläinen Kaisaniemen Itä-Saksa sekä ennakkopohjustuksissa lohkon heikoimmaksi ajateltu joukkue Futura PA. Viimein koitti perjantai ja Gullit aloittivat turnauksen yhteisellä ruokahetkellä Amarillossa. Ilahduttavaa oli nähdä kuinka paljon pelaajia oli saapunut paikalle aloittamaan turnausta yhdessä. Eniten hilpeyttä Amarillossa aiheuttivat, kuinkas muutenkaan, joukkueen syömäkeisarit Mama ja Ati. Ensimmäisen saapuessa ravintolaan suoraan ruokalautasen äärestä ja jälkimmäisen jatkaessa matkaansa kohti isäukon leipomaa pizza-ateriaa. Huhhuh, mitä jätkiä, välillä teitä ei kyllä pysty ottamaan ihan tosissaan! Hyvin syötyjen burgereiden jälkeen oli aika heittää kamppeet saunalle ja jatkaa matkaa kohti Hallia, ensimmäiseen otteluun, jossa kohtaisimme Futura PA:n.

Ennen ottelua latasimme tunnelmaa yläkanttiinissa, kunnes oli aika siirtyä pukukoppiin vaihtamaan ylleen, valkoiset sotisovat (paitsi Welu, jonka shortsit olivat aivan ranskalaisessa salaatinkastikkeessa), jotka symboloivat pelimme kauneutta ja puhtautta. Takasuoralla lämmitellessämme tunnelma oli hyvin odottava, vaikka ennakkoon olimmekin ylivertaisia suosikkeja otteluun. Olihan vastustaja osoittanut menneinä vuosina tasokseen Harrastesarjassa alkulohkoon jäämisen, joten Valkoisilla piti olla helppo työ voittaa ottelu. Niinhän siinä sitten kävikin, että vastustajat olivat luovuttaneet ottelun ennen, kuin se oli alkanutkaan. Valkoisten saapuessa kentälle vastustajien ensimmäinen kommentti oli: "Mitä helvettiä te teette Harrastesarjassa?" Sitä helvettiä me siellä tehtiin, että me haluttiin voittaa koko sarja. Lisäksi suurin osa meidän pelaajista on niin huonoja, ettei me mahduta pelaamaan edes Kolmoseen, joten meillä oli täysi oikeus osallistua Harrastesarjaan. PISTE. Mitä vastustaja sitten teki kentällä, jos asenne oli kyseisen kommentin kaltainen? Sitä en tiedä. Huomautuksena kuitenkin lisäisin, että äärimmäisen huonojen alasarjapelaajien lisäksi Gulleilla oli turnauksessa riveissään neljä tähtipelaaja statuksella liikkuvaa pelaajaa, jotka olivat HIFK:ssa Kakkosta tahkonnut Ati sekä KuFun riveissä Kolmosta pelanneet Gary, Ipe ja Matsi. Joten olipa aivan mahdoton joukkue voittaa tuo FC GulliGiäryle, uskomaton tähtisikermä, etten sanoisi. Ennen ottelua, Kapun puheen jälkeen, M vielä mainitsi, että saunomiset on tältä illalta peruttu, jos emme onnistu voittamaan päivän molempia otteluja, joten näin pelaajat oltiin psyykatta jälleen myös mentaalisesti huippukuntoon. Pelin pyörähtäessä käyntiin vastustajan alin pelaaja huusi, että nyt sumputetaan. Palin lapikas teki kuitenkin harvinaisen tempun ja latasi pallon maaliin, kun ottelua oli käyty varovaisesti arvioiden 15 sekuntia ja peli oli sitä myöten käytännössä ohi. Vastustajan keskittyessä valittamaan Gullien paremmuudesta, päättivät Valkoiset runnoa vastustajaansa oikein isän kädestä. Hurjimpana rankaisijana hääri M, joka kirjasi nimiinsä Peijjaisten yhden ottelun maaliennätyksen latomalla seitsemän maalia vastustajan verkkoon. Hyvää virettään ottelussa esitteli myös Mama, joka pääsi kaksi kertaa maistelemaan maalinteon ihanuutta. Ottelun tauottua taululla komeilivat Gullien kaikkien aikojen suurimmat voittolukemat Peijjaisissa 1-14. Näin viisi vuotta vanha ennätysvoitto italialaisesta suuruudesta Legea Biemmestä painui historian kirjoihin. Tästä oli hyvä jatkaa illan viimeiseen otteluun, jossa kohtaisimme Kaisaniemen Itä-Saksan. Tässä vaiheessa osa joukkueesta, varsinkin tähtipelaajat Kapu, Ati ja Roope lähtivät lämmittämään saunaa muulle joukkueelle, jotta meidän olisi mukava saapua valmiisiin löylyihin ottelun tauottua, herrasmiehiä ja joukkuepelaajia viimeiseen asti, kun kerran olivat.

Perjantai-illan kruunaavassa ottelussa vastaan asettui siis helsinkiläinen Kaisaniemen Itä-Saksa. Ennakkoskouttausten perusteella vastus oli hiukan edeltävää haastavampi, muttei kuitenkaan mahdoton tehtävä Valkoiselle Baletille. Keskimmäisellä kentällä pelattuun otteluun vastustajat olivat valinneet taktiikakseen rehellisen kuuden miehen sumppupuolustuksen. Pitkään tämä taktiikka toimikin ja kiikarilukemat säilyivät taululla, molempien joukkueiden osalta. Lopulta noin vartin pelaamisen jälkeen Garyn onnistui pienoisten hassuttelujen jälkeen sutia maalinedustalta pallo tyhjänä ammottavaan nuottaan ja siirtää Valkoiset maalin johtoon. Tämän jälkeen M esitteli osaamistaan kahden maalin verran. Ensin huikea volley hyppypotkulla yläkulmaan, jonka jälkeen käärmemäinen luikertelu kolmen vastustajan ohi ja pallo verkkoon. Tässä vaiheessa ottelu tuntui ratkenneelta, vastustajien tyytyessä yhä puolustamaan kurinalaisesti ja hyökkäämään satunnaisesti vastaan. Lopulta Mama vielä viimeisteli, laidasta kliinisen kauniisti takakulmaan, ottelun päättyessä samalla Gullien voittoon lukemin 4-0. Kokonaisuudessaan peli sujui hyvässä hengessä ja vastustaja osoittikin asenteellaan edellisen pelin Futura PA:lle, että yrittämällä voi ainakin hävitä kunniakkaasti. Pelin jälkeen siirryimme reipasta vauhtia kohti Kuopion NMKY:n tuttuja saunatiloja, jossa osa porukasta olikin jo vartomassa meitä.

Tiesimme, että olimme varmistaneet lohkovoiton, joten nyt oli juhlien aika. Samalla takaraivossa jyskytti, että huomenna on vain yksi turha peli, joten tänään kova keitto ja huomenna vähän rauhallisemmin, jotta ollaan iskussa sunnuntaiaamun jatkopeleissä. Märkä alkoikin tippua jälleen hyvää tahtia janoisten pelureiden kurkkuun ja pikkuhiljaa meno saunalla alkoi nousta hyviin sfääreihin. Lauteilla raikuivat perinteiset Gullilaulut ja chantit ja saunan tiivis tunnelma oli omiaan nostattamaan joukkueen moraalia ja yhteishenkeä. Pitkällisen saunomisen jälkeen aloimme valmistautua lähtöön, kunnes saimme yllättävän yhteydenoton. Salaperäinen taikuri Pohjois-Karjalan metsistä Petri "El Mahiikko" Kuikka soitti ja kysyi voisiko tulla esittämään taikatemppujaan Valkoisten saunailtaan. Tähän tietenkin suostuttiin ja ei aikaakaan, kun Iso Vaalee asteli maanalaiseen luolaan viihdyttämään Gullien pelaajia painovoimaa ja tervettä järkeä uhmaavilla tempuillaan. Raikuvien suosionosoitusten jälkeen oli aika jatkaa matkaa kohti yökerhojen sykettä ja tällä kertaa valitsimme paikaksi Tähden. No ei siinä, porukka ravintelia kohti, Matsin huutaessa täysillä kaikkea mitä tuntui sillä hetkellä mieleen juolahtavan. Ainakin ääntä riitti. Pikkuisen jonottamisen jälkeen oli aika siirtyä sisätiloihin. Tunnelma juottolassa ei ollut kovin kummoinen, ja viimeistään paikka osoitti tasonsa laskemalla sisään myös Real Paskan törkyturvat. Ilta kului casuaalin keskustelun merkeissä Hakkaraisen vahtiessa pelaajien jokaista silmän räpytystäkin, joten ei siitä uskomattomia tarinoita jäänyt jälkipolville kerrottavaksi. Menimme kuitenkin päätyyn asti, kuten luonnollista on, ja valomerkin jälkeen oli aika jatkaa matkaa kohti kotia, vaikka Mama kyselikin mahdollisuutta mennä jatkamaan iltaa saunalle. Ei tällä kertaa Mikko. Olin sitä mieltä, että herran on parempi mennä valtaamaan sosiaalinen media kotoa käsin, ja enkö ollut oikeassa, että se oli parempi vaihtoehto, vai mitä Chef Hämäläinen?

Lauantaiaamuauringon alkusarastusten tulviessa kaihtimien läpi, oli aika herätä seuraavaan päivään. Osalla porukasta, varsinkin Sukkulavenus-Hakkaraisella oli hirveä hinku saunomaan, joten sovimme treffit Hallille, jonne saavuimme Tankkeri-Koposen kanssa juoksujalkaa. Itse halusin seurata pelejä, joten valtuutin Hakkiksen saunamajuriksi, hänen ollessa vastuussa saunatiloista, muiden saunojien käytöksestä sekä etenkin kiuaskivistä. Hakki otti mukaansa sekalaisen seurakunnan porukkaa ja lähti kohti saunaa. Itse jäin Atin kanssa katsomaan pelejä ja vartomaan oman ottelun alkamista. Ennen ottelun alkua kävimme kuitenkin jälleen juoksulenkillä, kun mieleen juolahti, että saunaltahan olisi hyvä hakea edellisenä iltana sinne jätetyt pelikamppeet ja kenties järjestää sinne jotain syömistä, sillä maha ilmoitteli hyvää tahtia lähes päivän jatkuneesta syömättömyydestä. Ei siinä muu auttanut. Rivakka spurtti Siwan kautta saunalle ja sitten takaisin Hallille, ja näin alkulämpimät otteluun oli suoritettu. Itse ottelussa vastaan asettui iisalmelainen Mafia, joka oltiin onnistuttu voittamaan vuotta aikaisemmin Kilpasarjan alkulohkossa lukemin 2-0. Tällä kertaa ottelu oli huomattavasti maalirikkaampi sen päättyessä lukemiin 4-8 Valkoisille. Isoimpana piikkinä vastustajan lihassa hääri jälleen M, joka kuritti viholaisia kolmen maalin verran, epäonnistuen kuitenkin rankkarissa kilauttamalla sen rabonalla yläputkeen. Ilahduttavaa oli nähdä myös Robinhon kaksi maalia yhdessä pelissä, kertooko tämä sitten enemmän Roopen vai vastustajan vallitsevasta kunnosta, niin tähän kysymykseen voi kysyä vastausta herralta itseltään. Toisaalta uskoisin tietäväni sen kysymättäkin. Tätä myöten alkulohko oltiin onnistuttu voittamaan puhtaalla pelillä maalieron ollessa vakuuttavat 26-5. Tästä oli hyvä jatkaa kohti sunnuntaiaamun ensimmäistä jatko-ottelua, jossa vastaan tulisi asettumaan jyväskyläläinen HuKi. Oli siis jälleen aika siirtyä saunomaan kohti NMKY:n tiloja. Päivän aikana puheissa oli, että tänään otetaan hieman rauhallisemmin, jotta olisimme aamulla iskussa, mutta katsotaan kuinka tulisi käymään.

Aluksi saunalla vallitsikin todella leppoinen ja rento tunnelma. Leevit soittivat ja Valkoiset nauttivat alkoholia niin sanotusti sivistyneesti. Aste asteelta alkoi kuitenkin saunan lämpötila ja samalla tunnelma kohota, eikä vähiten uskomattomien tanssiesitysten johdosta ala Marek "M" Hamsik ja Ville "Veli-Matti" Pusa. Hetkittäin alkoi tuntua, että NMKY:n tilojen katto lentää hetkenä minä hyvänsä ilmaan, mutta onneksi paikat kestivät veljesten katseet kiinnittävää kiemurtelua. Erityispropsit Pusan lookille ja Hamsikin Mortal Kombat tanssiesitykselle, jonka voiman sai kokea niin saunatilojen lattiat, seinät kuin sohvatkin ja kenties siinä samalla pari pelikaveriakin. Uskomatonta menoa ja kaveri oli kuitenkin selvinpäin tässä vaiheessa iltaa. Jokainen voi kuvitella mitä olisi tapahtunut, jos tuohon esitykseen olisi annettu vielä alkoholia kyytipojaksi! No, kenties joku toinen kerta sitten sellainen setti. Ylipäänsä saunalla vallitsi aivan infernaalisen huikea tunnelma, etten sanoisi Partytime Excellent :peukku: Tässä vaiheessa myös erityiskiitokset saunalla DJ:n rooleissa olleille pelureille. Musa oli mahtavaa ja sitä riitti, joten erittäin nohevaa toimintaa jätkät. Ollaan kyllä dynaaminen ryhmä yhdessä. Lopultahan sieltä saunaltakin piti jatkaa matkaa kohti yökerhojen sykettä. Mama ronkui tuttuun tyyliin, että käydään ensin Alessa, mutta jätkien jalat astelivat varmoin askelin Ilonan jonoon. Jonossa sain kuulla hiustyylini olevan skrillex, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Parempi varmaan, kuitenkin sekin kuin olla ihan helvetin äyriäinen ihmisenä, joten elä tule minulle huutelemaan tai kohta tulee katu vastaan. Ei tainnut kaveri tietää Valkoisten olevan täynnä entisiä streetfightereita. Päästiinhän sinne baariinkin lopulta sisään ja mikä oli ilahduttavaa nähdä, lähes koko joukkue oli vielä tässä vaiheessa iltaa koossa. Ihan sydäntä lämmitti nähdä lähes kaikki jätkät samaan aikaan samassa yökerhossa, suhteellisen harvinainen hetki nimittäin. Menon saunalla ollessa huikeaa, niin ei tiedä millä sanalla tai sanoilla kuvailisin menoa yökerhossa. Megalomaanista, hallitsevaa, omistavaa, röyhkeaä, ylimielistä, nauttivaa, näyttävää, reivaushenkistä? Kaikki sanat varmaan sopivat hyvin kuvaamaan Valkoisten toimintaa Ilonassa. Pöydät alkoivat täyttyä juomista, ja voisin tässä vaiheessa itsekin myöntää, että kyllähän se uskomattoman nousuhumalan puolelle tuo olotila alkoi kallistua. No ei siinä. Kuntopiikki oltiin ajoitettu täydellisesti ja nyt oli aika tanssia. "Go-Go" Koponen, "Neulamäen Jari Sillanpää" Vartiainen, Reivaus-Penttilä ja Hamsik iskivät tanssilattialle sillä intensiteetillä, että miehet katsoivat hyvällä ja naisilla alkoivat paikat kostua. Niin sanotusti kuteet oli kireet ja esil oli fileet, kun kauluspaidat repesivät ja jätkät reivasivat armottomasti itsensä lähes nestehukan partaalle. Tanssimisen ohelle käynnissä taisi olla myös Mister Märkä t-paita kilpailut, vai mitä mieltä Eetu on asiasta? Ilta oli aivan huikea kliimaksi turnaukselle tässä vaiheessa. Tuntui, että olimme voittaneet jo tässä vaiheessa, jotain mitä muut joukkueet eivät tule kenties koskaan voittamaan, nimittäin yhtenäisyyden. Oli uskomattoman hienoa katsoa kaikkia jätkiä ja sitä iloa mikä välillämme vallitsi turnauksen ja tämän illan aikana. Ollaan kyllä hieno porukka yhdessä. Luonnollisesti menimme jälleen päätyyn asti, jonka jälkeen missiona oli vielä matka kotiin apostolikyydillä, helvetin raskas pelikassi selässä. No, jalat kantoivat minut omaan sänkyyn ja nyt oli ruhtinaalliset kolme tuntia aikaan nukkua ennen, kuin olisi aika herätä herkulliselle puuroaamiaiselle. Chef Hämäläinenhän laittoi tietenkin vielä paremmaksi ja laittoi itselleen herkullisen pasta-aterian kukonlaulun, eli kello kuuden aikoihin.

Tässä vielä Hamsikin vuodatukset Whatsappista kello viiden aikoihin: "No niin. Tais mennä nestetankkaus pikkusen, pikkusen yli. Ihan niinkun aavistuksen oli niinku tuolla eetterin yläpuolella. No ei siinä. Kävelin kottiin ja huomenna lyyään vittu vastustajat maanrakoon Koposen kanssa. Vittu, että lanataan kolmoskentän, ykköskentän tai kakkoskentän kulmauksessa. Veän niitä kaikkia, vittu minä oon saalistaja. Huomenna kun pallo tullee jalkaan, vittu se on kun käärme ja pistää pallon sisään. Ei tarvii pelätä, että tämä jätkä ois kännissä, koska sitä minä en ole. Huomenna taistellaan. GULLI, OU JEE!" Uskomatonta tajunnan virtaa! Tässä vaiheessa kyllä pakko vielä kiittää jätkiä, jotka on mukana tuossa Whatsapp-hommassa. Tuo oli kyllä omiaan nostattamaan fiilistä ennen turnausta ja turnauksen aikana ja tietenkin hyvä keino vaihtaa kuvia keskenään, joten jatketaan ehdottomasti sen käyttöä myös tulevaisuudessa.

Sunnuntaiaamun ensimmäisessä jatko-ottelussa Gullien vastustajaksi asettui vakuuttavasti omasta lohkostaan jatkoon edennyt HuKi. Ennen ottelua pelaajatilanne näytti tuttuun sunnuntaiseen tyyliinsä huolestuttavalta, Valkoisia saapuessa paikalle ruhtinaalliset kuusi kappaletta. Tässä vaiheessa kyllä erityispropsit menee Matsille, joka saapui kuolemaa ja olotilaansa uhmaten Hallille, vaikkei pystynytkään muuta, kuin makaamaan juoksuradalla ottelun ajan. Pakko arvostaa. Vaikka pelaajia oli paikalla vain juuri oikean verran, pieni ja piskuinen Valkoisten lauma ei antanut sen vaikuttaa ottelun kulkuun. Päätettiin, että lyödään heti ottelun alussa vastustajalle luu kurkkuun ja sen jälkeen rullaillaan loput ottelusta hieman kevyemmin. Hamsik löikin alkutahdit ottelulle iskemällä nopeat kaksi maalia ja peli vaikutti ratkenneelta. Vielä, kun Tonza ja Mama onnistuivat maalinteossa, M:n jatkaessa maaliennätyksen jahtaamistaan, komeilivat taululla lopulta Valkoisten selvääkin selvemmät voittolukemat 7-2. Eniten huvitusta ottelussa aiheutti vastustajan vantterahko herrasmies, joka kyseli Welulta, josko tämä olisi kiinnostunut sairaalareissusta. Lisäksi närää aiheutti vastustajien jatkuva kitinä Valkoisten osallistumisesta Harrastesarjaan. Voivoi, toivottavasti ei jäänyt paha mieli heillä tästä selkäsaunasta. Olisitte edes yrittäneet pelata. Fiksua ja järkevää toimintaa siis havaittavissa tältäkin joukkueelta. Ottelun jälkeen oli aika painua kotiin nukkumaan ennen, kuin Valkoiset kohtaisivat kolmannelle cup-kierrokselle voittajan ottelusta AA Posse - KV Kings.

Unien jälkeen oli aika palata hallille, jossa odottamassa oli kolmannen cup-kierroksen ottelu Fair Play -sarjan vuoden 2009 mestaria KV Kingsiä vastaan. Vastustaja lähti peliin aivan eri asenteella, kuin niin moni Valkoisille turnauksen aikana antautunut joukkue. KV Kingsit pelasivat ennakkoluulottomasti ja halusivat selvästi näyttää Valkoisille pystyvänsä haastamaan ja kenties, jopa kellistämään viisinkertaisen Peijjaismestarin. Vastustaja saikin otteluun hyvän alun, kun heidän onnistui siirtyä 0-1 johtoon Valkoisten pienoisen harhasyöttelyn päätteeksi. Hetki vastustajan maalin jälkeen pirteästi pelannut Gary onnistui katkaisemaan vastustajan poikittaissyötön alakerrassa ja sai viimeistellä rauhassa tyhjään maaliin Gullien tasoituksen. Vastustaja pelasi kuitenkin sinnikkäästi ja onnistui siirtymään uudestaan johtoon tarkan kaukolaukauksen päätteeksi ja näin Valkoiset joutuivat toistamiseen takaa-ajajan asemaan. Lopulta vastustajan maalinedustalle onnistuttiin luomaan uskomaton paine, jonka seurauksena Essin onnistui luutia ottelu jälleen tasalukemiin. Maalia edelsi loistavaa turnausta pelanneen Mikko "The fucking young salmon" Hämäläisen uskomaton pääpallokamppailun voitto, jossa kaverin jalkojen alle olisi pystynyt työntämään useamman sunnuntaihesarin, nakkenakuttajan ja vielä Koposen Mandingon. Siitä oli nimittäin ilmaa jalkojen alle. Suomen mäkihyppymaajoukkueella ollessa ongelma, ettei hyppy kulje, niin olisiko tässä mies kriisin selvittäjäksi? Pelikellon näyttäessä viimeistä minuuttiaan onnistui Valkoisten tehdä vihdoin vapauttava voittomaali, mutta tuomarin pidettyä pienen keskustelutuokion GG:n sentteri Esa-Pekka "Carsten Jancker" Vartiaisen kanssa, hän päätti hylätä maalin, maalinedustalla tai pikemminkin sen sisällä tapahtuneen työntämisen takia. Näin siirryttiin jatkoajalle, joka ei ollut ehtinyt vanhentua, kuin pari minuuttia irtopallon pyöriessä noin kymmenen metrin päässä vastustajan maalista. Paikalle ennätti ensimmäisen Sukkulavenus-Hakkarainen, joka laukoi pallon terävästi maalin vasempaan alakulmaan, käynnistäen Valkoisten voitonjuhlat etenemisestä kahdeksan parhaan joukkueen joukkoon.

Neljännen cup-kierroksen ottelussa Valkoisten vastustajaksi asettui NP-H:n joukkueen pelaajista koostunut Pallo-Haukat. Ennakkoon ajatellen oli jälleen hieman helpomman ottelun vuoro, mutta katsotaan mitä tapahtuisi. Tuntui, että energiat alkoivat olla aika vähissä tässä vaiheessa rankkaa turnausta. Sentterin rooliin siirtyneen Essin onnistui kuitenkin lyödä alkutahdit ottelulle komean käännöksen ja viimeistelyn päätteeksi. Vastustajan onnistui kuitenkin päästä otteluun mukaan komean kaukolaukauksen päätteeksi ja lukemat olivat tasan. Tämän jälkeen Valkoinen Baletti oli liikaa nilsiäläisille, ja Gullit marssivatkin varsiin selvään 2-5 voittoon, Hamsikin toimiessa maalarina kahteen otteeseen ja Maman sekä Palin maalatessa kertaalleen. Olimme onnistuneet raivaamaan tiemme välieriin ja oli aina niin jännittävän arvonnan vuoro. Onnettarena toimi, tyttäreni Adalia, joka nosti toiseksi välieräpariksi OCA Juniors - Alliance ja toiseksi Vuorelan Veikot - FC GulliGiäryle. Paremminkin tuo tyttö olisi voinut mielestäni arpoa, mutta laitetaan tällä kertaa jännityksen ja kokemuksen puutteen piikkiin.

Kuva Harrastesarjan 4. Cup-kierroksen ottelusta Pallo-Haukat - FC GulliGiäryle: (SS, 9.12.2013, Kuvaaja: Aake Roininen)

Jännittävässä välieräottelussa vastaan asettui siis Vuorelan Veikot, joka oli kaikkea muuta, kuin pelkät Veikot Vuorelasta. Joukkueessa lepäsi nimittäin yhden kaikkien aikojen parhaan Peijjaisjoukkueen, eli Hopeakenkien henki. Ottelu käynnistyi jo ennen tuomarin pillin vihellystä, vastustajan Eetu "Nenä" Koistisen onnistuessa puhumaan Kapteenin pään pyörryksiin ja samalla saaden luvan saapua kentälle samaan aikaan joukkueen toisen tähtipelaajan, Islannin liigaa IA Akranesin riveissä pelanneen, Jan "Jorma" Bergin kanssa. Kauppa ei tuntunut ainakaan omasta mielestäni kovin järkevältä, sillä loputtomasta energiamäärästään tunnettu Edi tuntui omaavan enemmän virtaa pelaamiseen, kuin koko Valkoisten joukkue omasi yhteensä. Onnittelut Edille siis puhujanlahjoista. Itse ottelu alkoi Valkoisten kannalta loistavasti, kun M:n kaukolaukaus yllätti helpohkosti vastustajan alimman pelaajan ja siirsi Gullit maalin johtoasemaan. Vielä kun Mama ohjasi kantapäällään komeasti lukemiksi 0-2 näytti tie olevan auki aina finaaliin asti. Ote näytti olevan tiukasti Valkoisilla, kunnes yht'äkkiä osat vaihtuivat. Pieni pelikurin repsahtaminen ja taktinen köyhyys johtoasemassa ja paine olikin yllättäen kääntynyt Valkoisten kenttäpäätyyn. Veikot nousivat nopeasti tasoihin ja ohi Punden ja Jorman maaleilla ja äkkiä varmalta näyttänyt finaalipaikka olikin muuttunut 3-2 tappioasemaksi. Turnauksen tässä vaiheessa Valkoisten bensa loppui totaalisesti ja Veikot pääsivät maalaamaan vielä kahteen otteeseen ottelun päättyessä vuorelalaisten selvään voittoon 5-2. Voittajasta ei ollut epäselvyyttä ja Veikot jatkoivat matkaansa finaaliin, jossa he onnistuivat kellistämään Punden jatkoajan kultaisella maalilla venäläisen Alliancen lukemin 3-2. Mielestäni Veikot olivat oikea voittaja turnaukselle, joten onnittelut heille. Pelasitte nauttien, hyvällä asenteella, reilusti ja vastustajaa kunnioittaen. Olitte esimerkillinen voittoja turnauksen kilpailullisimmalle sarjalle. Onnea Veikot. Ei ollut ihme, että Valkoiset hyytyivät totaalisesti ja tuntuikin, että pelaajien jalat olivat, kuin juoksuhiekassa, olihan takana rankkaakin rankemmat kaksi iltaa saunalla ja yökerhoissa ja pitihän sitä pelatakin välillä. Itse ajattelin, että saunoimme liikaa, mutta totuus tuli Isä-Ruposen suusta: "Ensi vuonna sitten yksi sauna enemmän niin ei lopu bensa kesken." Pistetäänpä jätkät tämä mieleen ensi vuoden saunoja varaillessa, että vähintään kolme saunailtaa varattava eikä sitten yhtään vähempää, jos aiotaan edetä päätyyn asti myös pelikentällä.

Kuvia Harrastesarjan välieräottelusta Vuorelan Veikot - FC GulliGiäryle: (SS, 9.12.2013, Kuvaaja: Aake Roininen)

Kokonaisuudessaan turnaus oli enemmän, kuin mahtava ja omasta mielestäni tuntui, että nämä olivat parhaat Peijjaiset, joita olen päässyt Valkoisissa kokemaan. Aika hyvin, kun onhan noita hienoja kokemuksia näistä kinkereistä jo päässyt kertymään vaikka millä mitalla. Saunalla meno oli letkeää ja yökerhossa osattiin ottaa ilo irti elämästä. Itselläni oli ainakin ihan huikea fiilis koko turnauksen ajan, vaikka kyllähän tuo välierän tappio kismittikin mieltä vähän aikaa, mutta niin sen pitääkin harmittaa sillä voitostahan täällä pelattiin. Yhden tavoitteen, eli sinkkisangon saavuttamisen jäädessä pettymykseksi, Valkoiset onnistuivat mielestäni saavuttamaan suuremman voiton, kuin itse turnauksen voiton, Savon Sanomien maanantaina kirjoittaessa: Kilpasarja sai joutsenlaulunsa - "Liian monella väärä asenne" Lehtijuttu oli muuten ihan asiallinen, mutta pari kohtaa haluaisin tässä vaiheessa korjata. Jutussa olisi voinut painottaa turnauksen oikean parhaan joukkueen, eli Vuorelan Veikkojen Harrastesarjan voittoa. Lisäksi haluan puuttua lehtijutun viimeiseen lauseeseen. Tekemällä jotain venäläistä rupusakkia vastaan kolme maalia ei tulla Peijjaisten ylivertaiseksi tirehtööriksi. Viihdyttämällä koko juhlakansaa hallilla kuusi päivää, aiheuttamalla iloa sadoille ihmisille, välittämällä muista, järjestämällä muille viihtyisää aikaa sekä latomalla yli kymmenvuotisen seuran maaliennätykset aivan uusille luvuille, sillä tavalla tullaan Peijjaisten ylivertaiseksi tirehtööriksi. Yksin tämä ei olisi kuitenkaan onnistunut, joten iso kiitos kaikille jätkille tästä turnauksesta, olette mahtavia. LOPPU.

Tähän päättää tarinan Peijjaisten ainoa ja oikea ylivertainen tirehtööri Marek "M" Hamsik. Ensi vuonna uudestaan jätkät. Artikkelin kirjoittaja Jouni Huttuselle vielä sellaiset terveiset, että tervetuloa seuraamaan, kuinka tämä homma hoidetaan oikeasti, niin ei tarvitse kirjoittaa puuta heinää lehtien palstoilla. Au revoir, rakkaat.

Harrastesarja lohko 13. tuloksia:

Mafia - Kaisaniemen Itä-Saksa 5-1
Futura PA - Mafia 6-4
Kaisaniemen Itä-Saksa - Futura PA 3-3

Futura PA - FC GulliGiäryle 1-14
Maalit: Simo Sirviö 7, Mikko Hämäläinen 2, Pauli Savenius 2, Toni Hakkarainen, Toni Miettinen, Ossi Miettinen

FC GulliGiäryle - Kaisaniemen Itä-Saksa 4-0
Maalit: Simo Sirviö 2, Harri Penttilä, Mikko Hämäläinen

Mafia - FC GulliGiäryle 4-8
Maalit: Simo Sirviö 3, Roope Matsi 2, Toni Miettinen, Esa-Pekka Vartiainen, Veli-Matti Ruponen

Alkulohkon sijoitukset:

1. FC GulliGiäryle
2. Futura PA
3. Mafia
4. Kaisaniemen Itä-Saksa

1. Cup-kierros:
FC GulliGiäryle - HuKi 7-2
Maalit: Simo Sirviö 5, Toni Miettinen, Mikko Hämäläinen

3. Cup-kierros:
FC GulliGiäryle - KV Kings 3-2 ja.
Maalit: Harri Penttilä, Esa-Pekka Vartiainen, Toni Hakkarainen

4. Cup-kierros:
Pallo-Haukat - FC GulliGiäryle 2-5
Maalit: Simo Sirviö 2, Mikko Hämäläinen, Esa-Pekka Vartiainen, Pauli Savenius

Välierä:
Vuorelan Veikot - FC GulliGiäryle 5-2
Maalit: Simo Sirviö, Mikko Hämäläinen

Finaali:
Vuorelan Veikot - Alliance 3-2 ja.

GG:n sisäinen maalipörssi: